Valurautaviemärit hajoavat liian aikaisin, koska niiden seinämävahvuus on ohentunut vuosikymmenten aikana ja epoksipinnoitteen vaurioituminen altistaa putken korroosiolle. Nykyisten valurautaviemäreiden seinämä on vain 3,2 millimetriä verrattuna 1960-luvun 9 millimetriin. Lisäksi virheellinen asennustyö ja leikkauspintojen puutteellinen käsittely nopeuttavat vaurioitumista merkittävästi.
Mikä saa valurautaviemärit syöpymään sisältäpäin?
Valurautaviemärit syöpyvät sisältäpäin korroosioprosessin seurauksena, jossa epoksipinnoitteen vaurioituminen altistaa raudan kemiallisille reaktioille. Kun suojaava pinnoite rikkoutuu, kosteus pääsee raudan ja pinnoitteen väliin aloittaen ruostumisprosessin. Tämä korroosio etenee joissakin tapauksissa varsin nopeasti, erityisesti jos jätevedet sisältävät rasvaa, pesuaineita tai happamia aineita.
Jätevesien pH-arvo vaikuttaa merkittävästi syöpymiseen. Happamat aineet kiihdyttävät korroosiota, kun taas orgaanisten aineiden hajoaminen tuottaa kemikaaleja, jotka syövyttävät rautaa. Mikrobit osallistuvat tähän prosessiin hajottamalla orgaanisia aineita ja muuttamalla vesiympäristön kemiallista koostumusta.
Kriittisimmät syöpymäkohdat sijaitsevat liitoksissa, haarakappaleissa ja mutkissa, joissa virtausolosuhteet ja rasitukset ovat suurimmat. Kymmenen vuotta vanhassa putkessa voi olla jo 2-3 vakavaa syöpymäaluetta. Karsta kertyy karheaan pintaan, heikentäen jäteveden virtausta ja kiihdyttäen edelleen korroosioprosessia.
Miten tunnistaa valurautaviemäreiden kunnon ennen suurempaa vahinkoa?
Valurautaviemäreiden kunnon tunnistaminen edellyttää tarkkaa havainnointia arkipäivän merkeistä, sillä ulkopinta ei paljasta sisäpuolen tilannetta. Viivästynyt vedenpoisto altaassa tai lattiakaivossa voi kertoa sisäpuolisesta karstasta tai kaventuneesta virtauksesta. Pulputtava ääni viemäristä ilmaisee ilman virtausongelmista tai alipaineesta, joka voi johtua tukoksesta tai viemärin osittaisesta sortumasta.
Hajuhaitat ovat tyypillinen varoitusmerkki. Viemäristä nouseva poikkeava haju voi johtua hajulukon tyhjenemisestä, viemärikaasun pääsystä sisäilmaan tai mikrovuodosta. Jos ääni kuuluu toistuvasti tai useammasta viemäripisteestä, syyt kannattaa tutkia ammattilaisen toimesta.
Rakenteisiin edenneet ongelmat näkyvät alapohjan kosteutena, kellastuneena parkettina tai pehmeänä lattiana. Nämä voivat olla merkkejä pitkään jatkuneesta viemärivuodosta, jossa vesi ei jää pintaan vaan leviää eristeisiin aiheuttaen mikrobikasvustoa tai lahoa.
Paras tarkastusmenetelmä on viemärikuvaus, jossa pienikokoinen kamera viedään viemärilinjan sisään. Karstakerrokset, halkeamat, painumat ja muut poikkeamat näkyvät kamerassa selkeästi. Kuvauksen jälkeen saat raportin, jonka perusteella voidaan arvioida toimenpiteiden tarve ja aikatauluttaa korjaukset rauhassa.
Miksi 1960-80-luvuilla rakennettujen talojen viemärit ovat erityisen alttiita vaurioille?
1960-80-luvuilla rakennettujen talojen viemärit ovat teknisen elinkaarensa lopussa, sillä valurautaviemärin käyttöikä on tyypillisesti 30-50 vuotta. Kaikki ennen 1970-lukua rakennetut talot, joissa ei ole tehty putkiremonttia, sisältävät todennäköisesti alkuperäiset valurautaviemärit. Näiden talojen putkistot lähestyvät tai ovat jo ylittäneet suunnitellun käyttöikänsä.
Kyseisen aikakauden rakentamiskäytännöt erosivat merkittävästi nykyisistä menetelmistä. 1950-60-luvuilla 100 millimetrin viemäriputken seinämävahvuus oli noin yhdeksän millimetriä, 1980-luvulla vahvuus oli noin kuusi millimetriä. Vanhojen viemäreiden paksujen seinämien ansiosta puhki kuluminen kesti paljon kauemmin kuin nykyisissä ohutseinämäisissä putkissa.
Asennustekniikat olivat myös erilaiset. Perinteinen lyijyjuotettu muhviliitos vaihtui 1980-luvulla nykyiseen pantaliitosasennukseen. Vanhempien viemärijärjestelmien materiaalit ja liitostekniikka olivat kestävämpiä, mutta ajan myötä ne ovat altistuneet korroosiolle ja mekaanisille rasituksille.
Rakennusmääräysten kehitys on myös vaikuttanut. Aikakaudella ei ollut nykyisiä tiukkoja vaatimuksia pinnoituksille tai korroosiosuojaukselle, minkä vuoksi putket ovat haavoittuvampia kemiallisille vaikutuksille ja sisäpuoliselle syöpymiselle.
Milloin valurautaviemärit kannattaa uusia kokonaan ja milloin riittää osittainen korjaus?
Valurautaviemärit kannattaa uusia kokonaan, kun putken seinämä on ohentunut kriittisesti tai epoksipinnoitteen irtoaminen on edennyt pitkälle. Jos putkisto on alkuperäinen ja talo yli 30 vuotta vanha, kokonaisuudistus on usein ajankohtainen. Joissakin tapauksissa viemäriputket haurastuvat niin paljon, etteivät sisäpuoliset korjaustavat kuten sukkasujutus enää onnistu.
Osittainen korjaus, kuten sukitus, sopii tilanteisiin, joissa vauriot ovat paikallisia ja putken perusrakenne on vielä ehjä. Sukitus on nykyaikainen ja tehokas tapa kunnostaa viemäri ilman purkutöitä. Menetelmä soveltuu, kun karstakertymiä tai pieniä vaurioita esiintyy rajoitetusti.
Kustannus-hyöty-analyysissä tulee huomioida putken todellinen kunto, korjauksen kestävyys ja tulevat riskit. Jos viemäri voi rikkoutua mekaanisen rassauksen yhteydessä, ainoaksi vaihtoehdoksi jää putkien uusiminen. Viivyttely voi kääntyä kalliiksi, sillä jos viemäriputki murtuu tai vuoto ehtii rakenteisiin, korjattavaksi tulee putken lisäksi lattiarakenteet, eristeet ja mahdollisesti alapohja.
Pitkän aikavälin suunnittelussa ennakoitu viemärikuvaus ja mahdollinen sukitus voidaan aikatauluttaa rauhassa ilman kiirettä tai hätäratkaisuja. Työ voidaan toteuttaa asumisen ehdoilla ja ratkaisut tehdä harkitusti. Näin vältetään ylimääräinen stressi, kuukausien linjasaneeraukset ja kymppitonnien hintalaput, kun ongelma hoidetaan hallitusti ennen vakavien vahinkojen syntymistä.